perjantai, 18. toukokuu 2018

Dokumentti Arvet minussa

Katso Yle Areenasta dokumentti Arvet minussa. Hienosti tehty dokumentti tärkeästä aiheesta, asioista puhumisen täytyy lisääntyä!

https://areena.yle.fi/1-4287288

Lopussa minunkin kuva vilahtaa..


Trinity

keskiviikko, 7. helmikuu 2018

Rentoutuminen, ahdistuksen poisto.

Keho ei tiedä onko esimerkiksi pelkotila aitoa vai ajatusta, eli jos pelkäät kotisohvalla maailmanloppua, ei kehosi tiedä että se maailmanloppu ei ole tällä hetkellä tapahtumassa, jos kehosi vaan reagoi siihen ajatukseen voimakkaasti. Eli kun tunnet siitä ahdistusta ja stressiä ja pelkoa. Silloin kehosi on tässä stressitilassa ja se siis vaikeuttaa nukkumista, palautumista, yms. 

Autonomisen hermoston kautta tapahtuva rentoutuminen auttaa tilanteissa missä ahdistaa,jännittää, stressaa, tai pelottaa. Oikeastaan mitä vain tunteita mistä haluaisi hieman rentoutusta. Toimii myös iltaisin nukkumaan mennessä tai yöllä jos herää. Esimerkiksi stressireaktiolla kehossa on paljon negatiivisia vaikutuksia kaikkeen ja rentoutushajoituksilla voimme lieventää reaktiota kehossa ja saada erittäin hyviä vaikutuksia. Ensin selvitys mistä on kyse.

Autonominen hermostohan on se hallitsematon osa meissä, eli esimerkiksi sydänlihaksen toiminta, verenpaineen säätely jne. ovat sen hommia. Autonomiseen hermostoon kuuluu kaksi osaa, parasympaattinen ja sympaattinen hermosto.

Parasympaattinen hermosto                                                                                      säätelee rauhasten,verenkiertoelinten,ruuansulatuselimistön ja kuonanpoistoelinten toimintoja lisäämällä tai vähentämällä niiden verenkiertoa (wikipedia) Aktiivisimmin se toimii unessa.

Sympaattinen hermosto                                                                                                   on toinen osa mikä kuuluu autonomiseen hermostoon. Parasympaattinen ja sympaattinen hermosto toimivat yhdessä. Stressitilanteessa näiden tasapaino järkkyy jolloin voi tulla toiminnallisia oireita niihin elimiin mihin koko autonominen hermosto vaikuttaa. Kun stressissä sympaattinen hermosto vilkastuu voi nukkuminen ja  palautuminen vaikeutua, puolustuskyky madaltuu ja näin ollen voi tulla sairaaksi paljon herkemmin. Stressiä keholle on myös ahdistus, pelko ja muut kuormittavat tunteet.

Hengitys on ainoa keino millä voi vaikuttaa tahdonalaisesti autonomisen hermoston toimintaan. Tässä nimittäin teemme pallealihaksella töitä, ja se on ihmisen ainoa elin mikä oikeasti vaikuttaa autonomiseen hermostoon ja sitä kautta parasympaattiseen hermostoon.

Pallean voi aktivoida siten että istut (seisot tai makaat) ja laitat toisen käden rintalastan päälle ja toisen alemmas pallean päälle (noin navan yläpuolella) ja keskityt siihen että vain alempi käsi liikkuu ylös alas hengityksen tahdissa. Ylempi käsi ei liiku silloin ollenkaan. Tämä on siis pallea jolla nyt hengität. Tämä toimii muuten todella hyvänä mindfulness harjoituksena sillä keskityt vain tähän asiaan =)

Sen jälkeen voitkin aloittaa rentoutushengityksen. Hengitä ensin palleahengityksellä sisään nenän kautta noin 3-5 sekuntia, pidätä hengitystä muutama sekunti ja puhalla ulos suun kautta ulos piiiiiiiitttkäääääään, noin kymmenen sekuntia. ja toista. Tee tätä ainakin muutama minuutti päivässä. Voit lisätä hengityksen ja pidätyksen pituuksia kun "taitoa" karttuu. Älä pidätä pyörtymiseen saakka.

Ja sitten vain nautit lopputuloksista!

IMG_20180112_084127.jpg

Trinity626

 

maanantai, 25. joulukuu 2017

Agentit Smith & Jones

Mulle syyllisyys on aina ollut ääni. Mä en oikeastaan tiedä mitä syyllisyys tunteena tarkoittaa, sillä se on aina mulle ollut mun päänsisäinen ääni. Syyttäjä.

Mun päässä asuu syyttäjä. Sen nimi on Agentti Smith. Smithillä on todella tuima katse eikä se koskaan, koskaan tunne mitään armoa tai inhimillisyyttä mua kohtaan. Smithillä on mulle usein asiaa. Tottakai, sillä sen elämäntehtävä on syyttää mua. Saada tuomiolle teoistani, ajatuksistani, siitä että puhun, teen..elän. Hengitän. Smith saa mut aina tekemään asioita. Täytyy tehdä kun Smith sanoo. "Agentti Smith käskee" on mun elämäni peli.

Smith toimii hienosti, se on loppuunasti hiottu ja koulutettu agentti. Se ei tee virheitä ja sen ulkokuori on hyvin huoliteltu. Smith on valmis mihin vain suorittaessaan tehtäväänsä. Se on valmis mihin vain, että sen elämäntehtävä täyttyy. Ja Smithillä on kyllä paljon asiaa, sillä on mulle paljon tehtävää. Ja mietittävää.

Smithin kollega, Agentti Jones on myös mun päässä. Se on häpeä. Smith ja Jones tekee hyvin tiivistä yhteistyötä nujertaakseen minua. Olen todellakin heidän palvelijansa ollut aina. He sanoo, minä toimin. (tai muutun näkymättömäksi) Jones on kuin savu. Se peittää mut kokonaan, tulee mun joka soluun, happena mun keuhkoihin ja sumentaa mun näkökyvyn. Sulkee mun suuni.

Heidän kyvyistään sen verran että maailman vääristäminen on heille luontevinta. He vääristää minun tapaani katsoa maailmaa. He ovat vaarallisimpia Matrixin vihollisia. He ovat kaikki ja he eivät ole kukaan. Rajoituksia heillä kyllä on. He elävät maailmassa joka on rakennettu säännöillä. Heidät on luotu pitämään yllä järjestystä systeemissä, he hävittävät virheellisiä ohjelmia, niitä jotka tuovat "epävakautta" systeemiin.Ja silti he ovat se joka tuo epävakautta. Heillä on kyky muuntua keneksi vain. Agentti Smith & Jones ovat näin ollen tarvittaessa mitä vain, minkä he näkevät tarpeelliseksi.

"tell me mr andersson, what good is a phone call if you are unable to speak?"

Töitä on tehty, etten enää ole heidän palvelijansa. Puhumalla. Puhuminen on ainut ase näitä vastaan, mitkään luodit ei niitä läpäise. 

Kerro.

Puhu.

Ja vielä kerran, puhu lisää.

20150414_204101.jpg

lauantai, 23. joulukuu 2017

Joulutunnelmaa

Mä oon tänään tehnyt itselleni joulutunnelmaa keittiössä. Joululaulut on soinut ja olen leiponut ja kokkaillut. Joulusta odotan eniten ruokaa ja yhdessäoloa. Niinkuin varmasti moni ihminen. Varsinkin sitä yhdessäoloa, ja pysähtymistä.

Minulla on ollut onni että olen saanut jouluiksi uuden tradition, eli perhejoulun. Se on parasta mitä tiedän. Saan laittaa ruokaa isommalle porukalle, syödään ja avataan lahjoja. Ollaan vaan. Illalla oman perheen kesken löhöillään sohvalla ja syödään lisää.

En oikeasti tiedä mitään parempaa. Muistan miten pienenä haaveilin suurista perhejouluista, pöytä olisi kauniisti katettuna ja koko suku olisi ollut paikalla. No se kuva mitä minulla oli, ei koskaan toteutunut. Tämä kyllä toteutui:

https://youtu.be/df9HsaQtYZg


Mutta nyt olen aikuinen, teen jouluistani sellaisia kuin haluan. Lapsillani on turvallinen joulu, ei tälläinen:


https://youtu.be/4y-CBtzAsWM


Toivon teille kaikille oikeasti rauhallista ja rakkautta täynnä olevaa joulua.

Loppuun rakkain joululauluni:


https://youtu.be/ubeVUnGQOIk


maanantai, 27. marraskuu 2017

Hei, kuka puhuu?

Olen tallentanut tämän alla olevan tekstin jo pari vuotta sitten, enkä ole koskaan julkaissut tätä. On pelottanut, jännittänyt ja ahdistanut, mutta suurin on ollut pelko. Pelkäsin sitä mitä minusta ajatellaan ja pelkäsin että olen hullu. Pelkäsin myös koko ajan sitä että minulla on skitsofrenia. Se oli jotenkin todella pelottavaa. Olin lukenut skitsofreniasta, en ollut koskaan tavannut ihmistä jolla olisi skitsofrenia. Minulla oli ehkä vääristynyt kuvakin siitä sairaudesta. Nyt myöhemmin olen sanonut että hulluksi tuleminen on ollut parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Hulluksi tuleminen muutti elämäni pysyvästi ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Se johti siihen että menin hoitoon, oikeasti. Ja että otin vastuun itse omasta elämästäni. Se että tervehdyin, ja eheydyin. Löysin ihmisiä ympärilleni jotka oikeasti ymmärtää, ja nitä jotka yrittää ymmärtää. Niitä jotka oikeasti rakastaa minua. Ja olen löytänyt elämälleni sisältöä josta nautin. Olen löytänyt elämäni tarkoituksen.

Se että löytää elämälleen tarkoituksen, on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua.

ja vastaukseni tuohon alla olevaan tekstiin, löysin niitä ihmisiä. Ja olen niin onnellinen siitä.

IMG_20170710_114623.jpg

"Mistä löytäisin ihmisiä joille on tapahtunut samoja asioita, jotka kärsivät samanlaisista oireista? Ehkä tärkeintä olisi päästä keskustelemaan dissosiaatiosta ja jakautuneista osista. Varsinkin niiden keskusteluista. Olen yrittänyt muutamalle ystävälle selittää asioita ja aina vastaus on sama, on normaalia että pään sisällä käy asioita läpi ja keskustelee itsensä kanssa. Mutta kun se ei ole sama asia. Se on _normaalia_ , tämä mitä minulle tapahtuu ei ole.(tai jos katsotaan trauman kannalta niin varmasti on)  Jos puntaroin aamulla minkä paidan laittaisin, käyn keskustelua itseni kanssa "olisiko tämä valkoinen kiva vai laittaisinko sittenkin mustan, vai räväytänkö ja laitan keltaisen?"  Mutta kun osani keskustelevat olen ulkopuolinen keskustelusta, kuulen heidän puhuvan minun pääni sisällä. He ovat osiani ja eri ikäisiä. Ja ei, minulla ei ole skitsofrenia.

Olisi mukava puhua ihmisen kanssa joka oikeasti ymmärtää mitä käyn läpi. Voisimme keskustella asiasta ilman että toinen pyörittelee silmiään."