Olen tallentanut tämän alla olevan tekstin jo pari vuotta sitten, enkä ole koskaan julkaissut tätä. On pelottanut, jännittänyt ja ahdistanut, mutta suurin on ollut pelko. Pelkäsin sitä mitä minusta ajatellaan ja pelkäsin että olen hullu. Pelkäsin myös koko ajan sitä että minulla on skitsofrenia. Se oli jotenkin todella pelottavaa. Olin lukenut skitsofreniasta, en ollut koskaan tavannut ihmistä jolla olisi skitsofrenia. Minulla oli ehkä vääristynyt kuvakin siitä sairaudesta. Nyt myöhemmin olen sanonut että hulluksi tuleminen on ollut parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Hulluksi tuleminen muutti elämäni pysyvästi ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Se johti siihen että menin hoitoon, oikeasti. Ja että otin vastuun itse omasta elämästäni. Se että tervehdyin, ja eheydyin. Löysin ihmisiä ympärilleni jotka oikeasti ymmärtää, ja nitä jotka yrittää ymmärtää. Niitä jotka oikeasti rakastaa minua. Ja olen löytänyt elämälleni sisältöä josta nautin. Olen löytänyt elämäni tarkoituksen.

Se että löytää elämälleen tarkoituksen, on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua.

ja vastaukseni tuohon alla olevaan tekstiin, löysin niitä ihmisiä. Ja olen niin onnellinen siitä.

IMG_20170710_114623.jpg

"Mistä löytäisin ihmisiä joille on tapahtunut samoja asioita, jotka kärsivät samanlaisista oireista? Ehkä tärkeintä olisi päästä keskustelemaan dissosiaatiosta ja jakautuneista osista. Varsinkin niiden keskusteluista. Olen yrittänyt muutamalle ystävälle selittää asioita ja aina vastaus on sama, on normaalia että pään sisällä käy asioita läpi ja keskustelee itsensä kanssa. Mutta kun se ei ole sama asia. Se on _normaalia_ , tämä mitä minulle tapahtuu ei ole.(tai jos katsotaan trauman kannalta niin varmasti on)  Jos puntaroin aamulla minkä paidan laittaisin, käyn keskustelua itseni kanssa "olisiko tämä valkoinen kiva vai laittaisinko sittenkin mustan, vai räväytänkö ja laitan keltaisen?"  Mutta kun osani keskustelevat olen ulkopuolinen keskustelusta, kuulen heidän puhuvan minun pääni sisällä. He ovat osiani ja eri ikäisiä. Ja ei, minulla ei ole skitsofrenia.

Olisi mukava puhua ihmisen kanssa joka oikeasti ymmärtää mitä käyn läpi. Voisimme keskustella asiasta ilman että toinen pyörittelee silmiään."