Mihin tämä kasvu viekään mua elämässä? 

Viimeisen kahden viikon aikana olen käynyt taas läpi kasvamista. Viimeisen kuukauden aikana paljonkin. Olen vihdoin osannut tuoda arkielämään niitä asioita mistä minulle on kerrottu ja mistä asioista olen lukenut, ja varsinkin niitä mitä olen itse ymmärtänyt.

Se että luen opuksen onnellisuudesta ei tee minua onnelliseksi, vaan se että osaan lukemani tai oppimani asiat viedä sinne arkeen. Ja varsinkin niihin vaikeisiin tilanteisiin. Koska tunne on se mikä ohjailee meidän tekoja

On ollut suorastaan mahtavaa huomata itsestä niitä kasvun kohtia. Kun se tunne iskee päälle ja pystyy silti käyttäytymään niin kuin olen aina halunnut. Vieläkin minulla on tilanteita että tunne tulee niin voimakkaana etten pysty hallitsemaan sitä täysin. Kun suustani tuleekin rumia sanoja. Silloin kuulen sen äänen, tämä on se hetki!

Toisaalta toivon että kasvu ei lopu koskaan. Elämän merkitys on kasvaa ja tuntea ja rakastaa ja elää. Haluan tuntea aidosti. Haluan nähdä hienoja paikkoja ja tuntea olevani läsnä. Läsnä.

Hauan elää itse elämäni, enkä halua jonkun elävän minun puolesta. Mitä ajattelen 10 vuoden päästä kun katson elämääni taaksepäin? Ajattelenko kaikkia niitä elokuvia ja elämiä joita seurasin sivusta. Että olen 10 vuotta maannut sohvalla katsoen elämäni lipuvan ohitseni?

Vai haluanko ajatella kaikkia niitä paikkoja joita olen nähnyt, niitä ihmisiä joita olen tavannut ja tutustunut? Niitä ihmisiä jotka on koskettanut minun sydäntä, niitä joiden sydäntä minä olen koskettanut? Niitä syvällisiä keskusteluja elämästä, suhteista, rakkaudesta, onnellisuudesta,kiitollisuudesta.

Olen todella kiitollinen tästä rauhallisuudesta sisälläni tällä hetkellä. Ja arvostan sitä suuresti. Silti odotan innolla elämää ja sitä että tutustun uusiin ihmisiin ja koen ja näen kaikkea kaunista ja hienoa. Ja ihmisten tarinoita, niitä haluan kuulla.Ja ihmiset ovat elämän suola. Ja meidän peili.

IMG_4418.jpg

Trinity626