Kirkasvalolamppu toimii, voin kertoa, hah! Nimittäin ehkä jopa liian hyvin. Jouduin kahden viikon käytön jälkeen jättämään lampun kokonaan pois. Otan sen heti takaisin käyttöön jos tilanteet muuttuu, mutta nyt taukoa. Mulle kävi nimittäin niin että mulla alkoi siitä käytöstä yöunet häiriintyä, eli mua ei illalla enää väsyttänytkään. Tuli muutenkin vähä duracell olo, ja sitähän mä en juuri halua. Haluan itselleni sopivasti energiaa mutta tässäkin asiassa kohtuus. Ja tärkein eli yöunet ei saa missään nimessä häiriintyä. Illalla on nukahdettava normaalisti. Jätin siis valon pois ja sänkyyn mennessä otin pienen meditaatiohetken käyttöön jos tuntui että ajatukset rullaa liikaa.

Valo oikeasti vaikuttaa meihin ihmisiin tosi paljon. Varsinkin voin puhua omasta puolestani. Kevätaurinko saa aina mulle pienet siivet jalkojen alle ja mielen paljon paremmaksi. Ja vaikka tää keinoaurinko onkin, niin kirkasvalo tekee mulle saman efektin. Kaksisuuntaisena sen kanssa pitää tietenkin olla varuillaan ettei ihan lentoon lähde. Mutta kun mä olen tarkka uni-valve rytmistäni niin pienetkin heilahtelut siinä huomaan nopeasti, ja voin alkaa tekemään korjaavia toimenpiteitä. Rutiinit mun elämässä tekee kaikesta paljon helpompaa. 

Mulla on ollut hyvä olo ja terapia käynnit on nyt vähennetty kerran kuukauteen. Jollain tavalla mä olen siitä jopa hieman vihainen ja pettynyt. Ja siis vain ja ainoastaan siitä, että jos mä näin helpolla olen parantanut elämänlaatuani näin helvetin paljon niin miksi Helvetissä en sitä tehnyt aikaisemmin!? Mä olen kipuillut ja kärsinyt traumani takia koko elämäni. Ja vasta kun oikeasti romahdin niin pahasti ettei paluuta edelliseen ollut, tajusin ottaa itseäni niskasta kiinni. Mä olen tehnyt viimeisen vuoden aikana töitä itseni kanssa helvetin paljon. Olen hajottanut itseni aivan palasiin ja koonnut sieltä itseni uudestaan. Terapiaan meno on parasta mitä olen itselleni koskaan tehnyt.

Välillä mä löydän itseni miettimästä että mitä seuraavaksi? Mikä asia tai tapahtuma vie mut seuraavaksi pohjalle? Sillä jos jotain olen menneisyydestäni raahannut niin sen ajatuksen, että mitä vain voi tapahtua. Entinen minä syöksyi tuohon ajatuskierteeseen useasti. En osannut nauttia hyvistä hetkistä ollenkaan koska pelkäsin tulevaa.Sen verran olen nyt oppinut että osaan katkaista tuon ajatus spiraalin.

Ja olen tietoisesti rauhoittanut elämäni tasaiseksi. Koska minun pää ei kestä muuta. Takana on rälläys ja sekoilu ja varsinkin viinan kanssa läträys. Mä haluan minimoida just ne kaksisuuntaisuuden romahdukset. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja KOKONAISUUS RATKAISEE! 

Sillä näinhän se menee että:

En voi vaikuttaa huomiseen enkä eiliseen, vain siihen mitä tapahtuu tässä ja nyt.

20150411_151639.jpg