Vaikka haluja olisi?

Jos olet itse niin kuin vereslihalla. Aivan auki ja hajalla. Ja haluaisit, niin kovasti haluaisit auttaa toista. Jos toinen ei ole vielä avannut silmiään vaikka sinä näet sen kaiken?

Miten kertoa toiselle, loukkaamatta sitä.. että se avaisi myöskin silmänsä ja näkisi oikean maailman eikä sitä lumetta, matrixia.

Miten tuomita toinen samoista tyhmyyksistä ja virheistä mitä olet itsekkin tehnyt, et mitenkään. Mutta miten auttaa kun tiedät ettei se sanominen auta. Ei minuakaan auttanut. Se että joku vieressä huusi että avaa saatana ne silmät ja et tee sitä silti.

Sillä kukaan ei sinun silmiä avaa ja tee sinua tietoisiksi ympäristöstä ja elämästäsi kuin sinä itse. Ja sinun halusi nähdä ja tunnustaa asiat.

Ja silti joku lähipiirissäsi romahtaa.

Se tulee sun viereen aivan raunioina, muistat miten itse olit siinä samassa tilassa. Siinä tilassa kun olit aamulla jeesus teipillä itsesi kasaan laittanut. Henkiset kivesi olet asetellut pinoon joka huojuu. Jos joku sanoo sanankin että kivet heilahtaa, ne kaatuu. Tulee romahdus. Ennemmin menet kiinni. Suljet kaiken. Muurin ympärille. Lukon kiinni ja avaimen heität pois.

Varovasti yrität avata.

Jaksanko avata? Jaksanko auttaa? Pystynkö siihen?Entä jos olen luvannut tehdä sen jos aika tulee!?

Olenko huono ystävä??

 

Olen pyrkinyt palaamaan nollatilaan. Olen tietoisesti ja kylmästi pistänyt kaikki ystävät ja kaverit pihalle elämästäni. Olen tehnyt sen ensin vahingossa ja sitten tarkoituksella. En niin että olisin sanonut ihmisille julmasti etten halua olla kanssanne tekemisissä vaan niin että olen sanonut tarvitsevani aikaa korjata itseäni. Ja oikeasti olen ollut väsynyt, en ole jaksanut juosta kahveilla tai kylillä. En ole kertakaikkisesti vaan jaksanut.

Sitten tein havainnon. Eli otin sen pussin päästä, nyt tarkkailen. Samalla kun rakennan uutta minääni, aion rakentaa uudet ystävyyssuhteet. Ja nyt en tarkoita sitä että pistäisin välit poikki, tekisin asiasta numeron. Vaan niin että jos joku minuun ottaa yhteyttä kunnioitan häntä ihmisenä ja käyttäydyn niin, mutta en enää anna heidän vaikuttaa elämääni. Minun elämääni.

Ja tuohon asiaan mistä tuossa ylempänä kirjoitan niin: EI.

Minä sanon nyt ei. Minä laitan nyt rajan tähän. *piirtää viivaa huolella.

Minä en voi auttaa sinua, minä en voi vaikuttaa. Minä keskityn nyt itseeni ja perheeseeni ja niiden hyvinvointiin.

Vain niillä asioilla on minulle merkitystä. Tällä hetkellä. Nyt. (ja en halua elää "sitten kun"- elämässä enää.)