IMG_4506.jpg

Täällä on vihdoin herätty talviunilta. Nukuinko vuoden? En sentään mutta nyt kun katsoo vuotta taakse, niin siltä tuntuu.                                                                                  Aika paljon harmaata mössöä. Työt ja terapia on kuitenkin hoidettu kunnialla ja loppuaika pyhitetty vain perheelle. Terapiassa ei olla päästy vielä trauman purkuun vaan ollaan käyty vain lapsuutta yleisesti läpi. Trauman purkua pelkään. Toivon koko ajan että sitä asiaa ei käsiteltäisi lainkaan. Muistoja on noussut pintaan aika paljonkin.

Kesä meni suuren ahdistuksen vallassa ja koen että kesälomani meni pilalle sen takia. Toivotaan että tämä kesä menisi paremmin. Nyt ainakin mieliala on kohoamassa ja olen ollut tyytyväinen ja onnellinen. Masennus se kääntää ajatusmaailman aivan nurin, ei osaa olla onnellinen ja niistä tärkeistä asioista on vain koko ajan huolissaan, että ne kadottaa ja hävittää. Ja läheiset hylkää tai kuolee.

Omasta terveydestään on sitä mieltä että sairastuisipa ja kuolisipa pois ja sitten kun on taas "normaali" pelkää että sairastuu ja kuolee pois. Onpa aika perseestä oleva ajatusmalli..  Näitä ajatusmalleja me terapiassa käydään läpi. Ja tietenkin yritetään muuttaa niitä.

Lääkityksen olen lopettanut. Sitä en tietenkään suosittele kenellekkään mutta mulle tuli niin kauheita sivuoireita lääkityksestä että päätin lopettaa sen. Järkyttävien ahdistelukohtausten vain jatkuessa ja suurentuessa sattui niin että oli festarit tulossa. Lääkitykseni kanssa ei suositeltu alkoholia joten päätin lopettaa lääkityksen festarien ajaksi. Kävikin niin että ne pahimmat ahdistuskohtaukset loppuivat. Lopetin lääkityksen ja samalla jäi myös alkoholin käyttö.

Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen alkoholittomaan elämääni. Ei ole ikävä krapuloita eikä baari-iltoja. Juomiseni on ollut aina todella humalahakuista ja olen alkanut vasta nyt miettimään sitä. Vaikka alkoholi ei ole koskaan ollut minulle ongelma niin me ei taideta kuitenkaan tulla toimeen toistemme kanssa. Tai se että onko alkoholi ongelma riippuu varmasti myös siitä miten asiaa katsoo.. Olen seurannut äitini alkoholiongelmaa lapsuudessani ja mieltänyt että vasta sellainen käyttö on ongelmallista, kun ei enää duuneja pysty hoitamaan ja kaikki tunnetilat hoidetaan alkoholilla, ilot ja surut. Mutta toisaalta, kyllä se alkoholi taitaa olla ongelma jos täytyy vetää aina perseet olalle. Pahimmassa tapauksessa juoda muistikin. Se että lähdetään "nollaamaan". Vaikka se olisikin vain kerran kuukaudessa niin onko siinä järkeä?

Uskon että vuodesta 2016 tulee paljon parempi vuosi kuin 2015. Viime vuonna oli niin paljon vastoinkäymisiä että selkä katkesi. Kaiken sen katsominen näin jälkeenpäin tekee minusta varmasti vahvemman ihmisen. Itsetutkiskeluni tekee minusta varmasti vahvemman.

Ensi viikolla menen kokeilemaan Rosen terapiaa!

"kohti ääretöntä ja sen ylitse" -Buzz Lightyear

-Trinity-