IMG_4420.jpg

Mä olin alle kouluikäinen kun oltiin taas kerran turvakodissa. Oltiin silloin pidempään kuin vain viikonloppu. Mulla ei oo mitään hajua missäpäin matrixia silloin oltiin mutta luulen että jossain päin etelä suomea. Mä muistan että meillä oli äidin kanssa oma huone ja me käytiin syömässä sellaisessa suuressa salissa. Muistan erään naisen joka aina ruokailuissa sekoitti piimää ja maitoa keskenään ja mä ihmettelin sitä.

Mun kanssa vietti myös aikaa joku nainen, oli varmaan työntekijä. Sillä oli polkupyörässä lasten turvaistuin ja en olisi ollut enää niin pieni että olisin siinä saanut istua mutta istuin silti. Ja se se vasta oli kivaa, se ajelutti mua ympäriinsä suuren turvakodin pihaa ja mulla oli hauskaa. Siellä oli muitakin lapsia ja yhden tytön kanssa kerran mentiin sinne läheiseen metsään leikkimään. Muistan sen metsän tosi tarkkaan, oli kesä ja metsän läpi tuli auringon kajo. Metsä näytti aivan kuin se olisi ollut suoraan jostain sadusta.

Sieltä metsän keskeltä me löydettiin metsäkoneen renkaan painauma jossa oli hurjan paljon vettä. Mä kurkottelin sinne veteen ja kaveri oli hiukan kauempana. Sit mä putosin sinne. Vesi oli tosi kirkasta ja mä muistan miten katselin veden alta auringon kauniita säteitä jotka paistoi veteen puitten lomasta.

Paniikki iski melkok pian. Mutta en muista mitä tapahtui ja miten pääsin sieltä ylös mutta kaverini oli jo kadonnut. Lompsastelin märissä vaatteissa kohti turvakodin pihaa ja olin ihmeen rauhallinen. Näin ainakin muistan. En muista miten aikuiset reagoivat tapahtuneeseen tai olivatko he hädissään.

Tästä minulle on jäänyt sukeltamiskammo. Tykkään kyllä läträytyä vedessä mutta en pidä sukeltamisesta tai siitä ettei jalkani yllä pohjaan, aika pian iskee paniikki.