IMG_4415.jpg

Tänään mietittiin terapiassa juuri noita mun aamuahdistuksia ja päädyttiin siihen että ne luultavastikkin johtuu juuri siitä ettei aamuisin ole tiennyt mikä on tilanne. Voi myös olla mahdollista että olen joutunut olemaan joskus aamulla yksin , ehkä jopa ennen muistini kehittymistä.

Harjoiteltiin ensimmäisen kerran mindfulnessia eli tietoisuustaitoharjoituksia. Terapeuttini luki minulle ja minä istuin hyvin juurrutettuna penkissä silmät kiinni. Ajattelen vahvasti mielikuvillani ja niin tein nytkin. Ensimmäisenä piti "irroittaa" itsestään tarkkailija osa joka tarkkailee minua ja tunteitani. Sain mielikuvan tikku-ukosta joka yrittää irrottautua itsestään mutta se oli jotenkin hankalaa. Aivan kuin tikku-ukko olisi liimautunut toiseen. Se venyi ja venyi ja se oli vaivalloista mutta vihdoin pääsi irti. Sitten piti tarkailla ajatuksiaan. Olen jotenkin yhdistänyt ajatukseni sellaisiksi ajatuskupliksi jotka poksahtivat valkoisiksi puhekupliksi pääni yläpuolelle, osan ajatuksistani pystyin lukemaan mutta hyvin pian ne alkoivat plopsahdella siihen tahtiin etten ehtinyt lukemaan niitä.Koko yläpuoleni täyttyi valkoisilla puhekuplilla täynnä ajatuksiani. Ne tulivat niin vinhaa vauhtia että kuului vain ratatatatttatatatattatatatataa. Se oli kuin taivas täynnä valkoisia pilviä. Katselin niitä alhaalta käsin ja tunsin oloni kovin pieneksi.

Sitten piti ajatella tunteita, heti ensimmäisenä ajattelin ahdistusta. Se tuntui isolta möykyltä rinnassa. Nappasin siitä kädellä kiinni mutta se venyi myös. Kaikin voimin tikku-ukko repi  sitä möykkyä rinnastani irti ja se venyi venymistään. Tikku-ukko otti siitä kaksin käsin kiinni ja alkoi vääntää sitä myötäpäivään. Möykky repeytyi vihdoin rinnastani irti ja oli harmaana mönjänä tikku-ukon kädessä. Se pyöritteli sitä tahmeaa mönjää käsissään ja tarkasteli sitä hyvin läheltä.

Harjoitusta tulee varmasti tehtyä useasti. Päätin myös että alan tekemään kotona iltaisin rentoutusharjoituksia. Juutuupista varmasti löytyy monenlaisia. Napit korvaan ja silmät kiinni ja rentoutumaan.