IMG_4410.jpg

Uusi Nebukadnessari on saanut tänään uutta maalia pintaan. Kun mielessä on vaan hionta, maalarinteipit ja maalipönikät, ei paljon huolet paina. Eilen pohjamaalailtiin ja saatiin keittiö ja kodinhoitohuone valmiiksi, tänään saatiin olohuoneeseen vaaleanharmaat seinät. Tykkään kovasti.

Parasta tässä remontissa on tosiaan se että silloin ei mieti yhtään mitään. On pakko keskittyä omaan kädenjälkeensä eikä mihinkään muuhun. Samoin tein kun tulin kotiin aloin taas kelaamaan kaikenlaisia asioita. Ehkä tämän projektin jälkeen voisin ottaa jonkun harrastuksen missä voisin laittaa aivot hetkeksi narikkaan. Purkaa stressiä sillä. Haluaisin piirtää tai maalata mutta minua ei siunattu sillä lahjakkuudella ja koska olen itseni ruoskija ei mikään ole mulle kyllin hyvää. Tulisi vain paljon rypisteltyjä papereita. 

Olen myös virkannut ontelokuteella, se on myös hyvää rentoutustouhua. Ainut huoli näissä aloituksissani on se etten saa mitään oikeen koskaan loppuun tehtyä. Olen innokas aloittamaan vaikka ja mitä mutta ihan saakelin huono tekemään mitään pitkäjänteisesti. Tälläkin hetkellä mulla on ontelokudevirkkaus kesken, samoin säärystimien neulonta. 

Millä tavalla sais jotain pitkäjänteisyyttä taottua omaan kalloonsa, vai tulenko ikuisesti olemaan se joka jättää kaiken kesken?