IMG_4419.jpg

 

Eilen käytiin terapiassa elämänkertaani läpi. Terapeuttini oli sitä mieltä että on pienoinen ihme että olen näinkin järjissäni ajatellen millainen lapsuus mulla on ollut.

Elämänkerran teko oli todella haastavaa johtuen että mulla on niin paljon blackoutteja lapsuudessa ja nuoruudessa. Jotain sain kuitenkin raapusteltua ja niitä käydään nyt läpi. Muistoja pulpahtelee pintaan aika tiheään. Eräs muisto on se että olen noin 10 vuotiaana viettänyt jouluni yksin sillä porukat olivat dokailemassa naapurissa. Istun kuusen vieressä kahden koirani vieressä. Olen yllättynyt että meillä on edes joulukuusi?

Naapurista kuuluu känninen mekkala ja mulla on yksi joululahja jonka entinen naapurini on mulle tuonut. Siellä on suklaakonvehteja. Syön niitä ja olen surullinen, tosi surullinen. Tiedän jo millä tavalla joulua pitäisi viettää, joten olen surullinen siitä että minulla on tälläinen joulu ja olen yksin.

Tästä johtuen olen aina koko aikuisikäni luonut suuria odotuksia jouluihin. Haluan että ne menee niin kuin toivon ja haluaisin viettää suuria perhejuhlia jouluisin. Ennen oli vielä se, että joulut piti olla aivan absolutismi linjalla, nykyisin pystyn jo ostamaan pullon viiniä jouluruokien kanssa.

Ex mieheni pilasi useat joulut alkoholin kanssa. Nykyisin nautin jouluista juuri sellaisena kuin ne ovat. Ollaan oman porukan kanssa ja syödään hyvin ja ollaan vaan. Neo ei ole pilannut minulta yhtäkään joulua. <3

Joka joulu äitini oli kännissä, mutta ruokaa yleensä joka joulu laitettiin ja syötiin hyvin. Siitä on jäänyt minulle se että hössötän ruuan kanssa aina jouluisin. Haluan syödä hyvin ja tehdä paljon itse.

No jopas tuli vuodenaika puhua joulusta, sillä täällä ainakin alkaa kesä jo näkymään ja tuntumaan. Eilen kävin torilla ostamassa mansikoita ja join torikahvit. Aurinko paistoi ja mieli oli hyvä ja tasainen.