IMG_4413.jpg

 

Mikä niissä aamuissa on niin kummallista kun ahdistaa järestään kaikki aamut paitsi viikonloppuisin kun koko perhe on koolla?

Tuntuu kuin kroppa heräisi jossain hälytystilassa ja sitten jos vielä jotain sattuu niin täyshälytys on päällä. Melkein joka aamu on sellainen olo että jotain olisi unohtunut ja se ahdistaa pirusti.

Ahdistukseen helpottaa jos jokaiseen aamuun on jotain menoa tai äksöniä. Silloin ei ehdi miettiä olojaan. Mua helpottaa myös se jos soittelen jonkun kanssa. Harvoin vaan viikolla viitsi kenellekkään soitella seitsemän jälkeen aamusta. Viestittelykin käy. Onneksi on yksi luottokaveri jolle voi jo aamusta laittaa viestiä tai vaikka soittaakkin. 

Mulle riittää vain se että turisee niitä näitä. Mulla on usein aamuisin sellainen olo että yön aikana koko maapallo on pyyhkäisty olemattomiin ja olen täällä aivan yksin. Se siis helpottaa kun joku vastaa viestiin tai puheluun ja tiedän etten ole täällä ainoa. Ihan kummallinen pelko sekin. Neolle tulee myös aamulla nakutettua viestiä aika tiuhaan. Se tietääkin jo varmasti viestien määrästä mikä mun olotila minäkin aamuna on.

Tänäkin aamuna kirjoiteltiin ihan muita juttuja kun yhtäkkiä tuli viesti että onko kaikki hyvin =) No aamuahdistus vaan oli...

Ehkä sekin kumpuaa tuolta lapsuudesta, kun ei aamuisin tiennyt että onko kaikki hyvin ja onko kaikki edes elossa.