20150318_122416.jpg


Ja vierivä kivi ei sammaloidu..

Mä en ole koskaa pysähtynyt miettimään mulle tapahtuneita asioita. Ihmiset sanoi mulle että "mitä sä niitä märehtimään, jatkaa jatkaa vaan". Mä itse sanoin itselleni samalla tavalla. Mä myös pelkäsin, mä pelkäsin että jos alkaisin kaivaa lapsuuttani mä jotenkin kajahtaisin tai että mä muistaisin lisää. Muistaisin lisää niitä kauheuksia mitä mulle on tapahtunut ja sit vinksahtaisin vielä enemmän.

Joten mä olen aina vain jatkanut elämääni. Olen käynyt tunnollisesti töissä ja hankkinut miehen ja tehnyt lapsia. Ja aika ajoin vain hajoillut. Yleensä hajoilin "burn outiin" kuten aina tapasin sanoa. Joo no totta on se että olen aivan liian tunnollinen työntekijä joten poltan vaatimuksillani pian itseni loppuun, mutta se onkin jo eri keissi.

Ensimmäinen ihana mieheni oli narsisti, ai että kun elämä olikin kivaa ja jännittävää! Eipä tarvinnut omaa lapsuuttaan alkaa kelailemaan kun se nykyhetki oli sellaista solmujen availuja ja varpaillaan oloa. Onneksi pääsin aika iisisti eroon hänestä kun olin itseäni siinä jo vuosikaudet kiduttanut ja vihdoin tajunnut avata silmäni.

Sitten taas painuttiin työmaailmaan ja hankittiin mies kuten elämään kuuluu. Mun ideaali elämähän on siis omakotitalo, duuni, lapset, koira ja kunnollinen mies. No, hankalaa on ton viimeisen saavuttaminen jos ei ole mitään mallia siihen kunnon mieheen saatu..

Joten niitä kusipäitä tuli kahlattua, niin paljon että jälkeen päin hävettää. Eikö sitä jumalauta yhdestä virheestään opi!? Ei, pitää paukuttaa päätä seinään kuten mutsi teki!

Elämä on vienyt mua eteenpäin, välillä hallitusti ja välillä todella hallitsemattomasti. Mutta eteenpäin on menty. Kaksi ihanaa lasta on varrella saatu ja olen heistä onnellinen.

Kun vihdoin löysin oman Neoni on elämäni alkanut hiukan tasaantua...hah! Ei ole, kaksisuuntainen heitteli mua huolella joka suuntaan. Kerran olen jopa maniassa pakannut kamani ja ilmoittanut miehelleni että tämä oli tässä. Ja se oli, mutta kun heräsin maniasta tajusin virheeni ja sain paikattua tekosiani.

Mutta nyt kun kaksisuuntainen on vihdoin diagnosoitu uskon että elämäni alkaa tasaantumaan. Miehelleni se oli suuri helpotus! Uutta nebukadnessaria rakennellessa...