20150318_122342bl.jpg

 

Muistan mummolan rappuset, ne harmaat ja auringossa lämmenneet. Istun rappusilla ja nojaa polviini ja tutkin täydessä touhussa olevia muurahaisia vanhojen lautojen raoissa. Nenääni tuoksuu kesä ja aamukasteen kostea nurmikko. Mummon herkkupuuroa vatsa täynnä, se on jo tuntikausia sitten laitettu puuhellalle hautumaan.

Mummo touhuaa tuvassa omia hommiaan, käy välillä kaivolla vettä hakemassa ja minä kipitän perässä. Mummo pelottelee kaivomörköllä, jos sinne kurkistaa se nappaa ikiajoiksi.

Siellä vietän kesäni, mummon kanssa pestään pulsaattorikoneella pyykkiä. valkoiset lakanat liehuu tuulessa ja ihana pesuaineen tuoksu leviää pitkin saunan taustaa missä pyykkääminen tapahtuu. Aurinko paistaa aina! Niin vitivalkoisia lakanoita en ole sen jälkeen koskaan nähnyt.

Sellainen oli turvapaikkani. Siellä oli hyvä ja turvallinen olla. Sinne minut mielellään laitettiinkin pois jaloista koko kesäksi että äiti ja isäpuoleni sai ryypätä rauhassa. Siellä ei tarvinnut katsoa kun äitiä lyötiin, hakattiin ja viskottiin pitkin seiniä.

Siellä ei herätty öisin puukkohippasille saatikka siihen yksinäisyyteen kun porukat oli lähtenyt baariin. Siellä elin lapsen, normaalin lapsen elämää.

Mummo, sinua minä ikävöin.  Ja turvapaikkaa, mummolan harmaita rappusia....