plok.jpg

 

"olen luovuttanut itseni pahuudelle. Masennus on mulle oikein sillä se on rangaistus mun mania touhuista. Sitäpaitsi olen taakkana näiden ongelmieni kanssa muille. Mulla on iso huoli Neon jaksamisesta tämän kaiken keskellä. pelkään että se ajattelee että ryhdistäydy, ajattelen itsekkin niin. Pahat ajatukset pyörii maanisena mun päässä enkä saa niille loppua,saati että pysyisin enää perässä. Mulle voi tapahtua nyt jotain pahaa ja se on ok. Mä en ole oikeutettu normaaliin elämään. Se on vain kriisistä toiseen. Olen väsynyt ja haluaisin vain levätä..

-vitun zombie,tee jotain! Jos meinaat maata täällä sun täytyy tehdä jotain. -mut kun mua väsyttää.. -ainakin tuntuu taas ajatus kulkevan joten ylös siitä!  -Kroppa on aivan väsynyt ja poikki ja tuijotan eteeni kuin robotti,mä en vaan jaksa. kai mun pakko levätä. -vitut sua mitään väsytä, sä vaan teeskentelet saatanan laiska!

on tullut aikamoisia taisteluita käytyä väsyneenä ja masentuneena. Muistan aika hyvin tuon olon vielä. Onneksi tuota oloa ei enää ole. Eikä sitä kauaa jaksakkaan. Olen lukenut että mitä pirstaloituneempi on, sitä vaikeampi ongelma on. Olen myös lukenut dissosiatiivisestä identiteettihäiriöstä, ja funtinut että oisko se mulla?

olenko varmasti kaksisuuntainen?