IMG_105920285862726.jpg

 

Tuli oltua matkalla. Mutta ei suinkaan tällä kuvan osoittamalla tavalla.. 

Viime vuoden lopulla juoksin sen minkä jaloistani pääsin suoraan seinään. Seinän nimi on debressio ja jalkoina toimi mania. 

Siinä vaiheessa kun menin psykoottiseksi pääsinkin hetkeksi aikaa lepäilemään sairaalaan =) Sairaalassa oli mielenkiintoisia ihmisiä ja elämäntarinoita. Vaikeinta oli se, etten alkaisi terapoimaan ketään. Sairaalassa oloaikanani ajatukset helpotti todella paljon. Lääkitys aloitettiin, sillä samalla sain diagnoosini, kaksisuuntainen mielialahäiriö eli bipolaarinen mielialahäiriö.

Eipä tullut yllätyksenä.. viitteitä siihen on jo paljon aikasemmin mutta koskaan en ole lääkärissä käynyt kuin masiksessa, joten se on jäänyt sinne. Vasta nyt kun tajusin miten outo viime kesäni oli (mentiin huolella maniassa) ja miten edellisten masisten jälkeen on lähtenyt hetkessä lentoon. Ja hetkessä lähdetään lentoon sen takia että olen saanut masennus lääkkeitä ja ne on bipopäälle ihan pahin vaihtoehto. Pahin vaihtoehto siksi että menee hetkessä hypomaniaan ja pahimmassa tapauksessa maniaan. Sen lisäksi suvussani on tätä samaa ja tämähän on vahvasti periytyvä. Hyvä että on sillä ilman sitä en olisi moisesta kuullutkaan koskaan!

Selkein maniakauteni oli viime kesä, jopa puoli vuotta mentiin maniassa ja ihan psykoottisen puolella. Viikonloput juhlittiin ja tanssittiin ja ei ollut köyhä eikä kipeä. Työni sain kuitenkin hoidettua ja sen saralla ei ollut ongelmia. Jätin mieheni ja aloin viettää hurjaa sinkkuelämääni.

Kaikki meni päin persettä ja kaikkea en jaksa edes selittää mutta nyt alkaa tehdyt virheet olla aikalailla korjattuja. Se että siirtyy depisvaiheeseen on jo itsessään rankkaa mutta kun sen lisäksi saa hävetä omia tekojaan ja kokea järkyttävää morkkista....ja yrittää pelastaa parisuhteensa,minkä menetti omien sekoilujensa takia =(

Tätä mania matkaa kesti noinpuoli vuotta ja depiksessä mentiin samanmoinen...eli olen jotenkin kadottanut vuoden elämästäni!? Ja nyt puhun ihan konkreettisesta kadottamisesta sillä en muista kummaltakaan ajalta kuin tiettyjä juttuja. Jopa osa ihmisistä joita esimerkiksi maniassa olen tavannut en muista enää ollenkaan! Depiksessä sen sijaan muisti on ollut tosi hatara ja olen vain pönöttänyt neljän seinän sisällä koska kaikki mitä ulkopuolella tapahtuu on pelottavaa.

Sihen kun lisää lapsuuden todella suuret blackoutit ja nuoruuden "olin kännissä ja sekaisin en muista" niin johan tässä on mössöä kerrakseen!